“NÄIN SEN SANOISIN”, Espoon toiminnasta ja tavoitteista
8.9.2008 15:33 | In Blogi | No CommentsEspoosta, sen historiasta ja tulevaisuudesta on lausuttu yhtä sun toista Espoon 550 –juhlavuosiviikon aikana. Hyvä niin, vaikka osa sanomisista tuntuukin perustuvan vain mielikuviin. Yritän seuraavassa lyhyessä kirjoituksessa kuvata Espoon kaupungin toimintaa ja tavoitteita niin kuin ne itse ymmärrän. Espoon kaupunginvaltuutettu Merva Mikkola sanoi tämän valtuustokauden alussa, että Espoon strategiat tulisi kirjoittaa selkokielellä vallitsevan kapulakielen sijaan. Valtuutettu Martti Merra puolestaan pitää Länsiväylässä kolumnia, jonka nimi on “Näin sen näin”. Heidän innoittamanaan avaan muutamaa Espoo-strategian lausetta otsikolla “Näin sen sanoisin”.
VISIO: ESPOO ON EDELLÄKÄVIJÄ.
Kasvukunnalle lankeaa luonnostaan edelläkävijän rooli. Erityisesti se koskee Espoota, jonka asukasluku on 50 vuoden aikana kymmenkertaistunut. “Espoo on edelläkävijä” ei siis ole vain espoolaista omakehua. Se on ajatus siitä, että aina kun uusia palveluja, kouluja, kirjastoja, teitä tai raiteita rakennetaan kasvavalle väestölle, varmistetaan, että ne toteutetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minusta toimintatavan voisi määrätä lakisääteiseksi. Strategiakielessä paljon käytetty “innovatiivinen omistajaohjaus” tarkoittaa mielestäni sitä, että mietitään itse ja katsotaan muilta, että onko parempia konsteja asioiden tekemiseksi paremmin ja vähemmällä rahalla.
STRATEGINEN KUMPPANUUS.
Mielestäni Espoon paras voimavara ovat espoolaiset toimijat itse. Kaupungin tehtävä on luoda espoolaisille ihmisille, yhteisöille, yrityksille ja omille työntekijöilleen hyvät toimintaedellytykset. Palveluista osa tehdään itse, osa yhdessä kumppaneiden kanssa ja ne mitä pystytään, hankitaan kilpailluilta markkinoilta. Toiminta yhdessä kumppaneiden kanssa mahdollistaa sen, että kaupunki voi keskittyä ydintehtäviensä hoitamiseen ja siihen liittyvän osaamisen ylläpitämiseen ja parantamiseen. Kumppanuus tuo hyviä tuloksia oli sitten kysymyksessä Espoon kilpailukyky, palveluiden laatu, kulttuuri tai liikunta.
VIIDEN ALUEKESKUKSEN ESPOO.
Espoota on rakennettu viiden aluekeskuksen ja kahden paikalliskeskuksen mallilla. Yksityiset ja julkiset palvelut sijoittuvat aluekeskusten sisään hyvien liikenneyhteyksien varaan. Niillä on kaupunkimaiset keskustat ja niiden ympärillä on pientalovaltaista asumista. Aluekeskukset ovat keskisuuren suomalaisen kaupungin kokoisia. Ajatellaan vaikka Leppävaaraa: 65 000 asukasta, radan varressa, Turun tien ja Kehä I:n vieressä, yksityiset ja julkiset palvelut aluekeskuksen sisällä, tiivis kerrostaloalue keskuksessa ja tiivis pientaloalue ympärillä. Samalla periaatteella toimivat Tapiola, Matinkylä-Olari, Espoonlahti ja Espoon keskus. Itse asiassa tulevaisuuden kaupunkirakenne, joka vastaa ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Rakenne on mahdollistanut nopean kasvun ja asuntojen sekä palveluiden tarjoamisen etenkin suomalaisille lapsiperheille. Ja työpaikat. Espoo on työpaikka omavarainen.
PKS-YHTEISTYÖ, HELSINGIN SEUTU JA METROPOLI ALUE.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö on parantunut, ja sitä pitää edelleen parantaa. Minusta sen voisi ilmaista siten, että yhteiset haasteet on hoidettava yhdessä (jätehuolto, ympäristökysymykset, joukkoliikenne, tie- ja rataverkosto ym.). Niistä on hyvät suunnitelmat olemassa. Nyt pitää keskittyä niiden toimenpanoon.
En kuitenkaan kannata kuntien yhdistämistä, vaan verkostomaisen yhteistyön jatkamista. En usko, että yhdistämällä hallinnollisesti kaikki seudun kunnat, saataisiin aikaan suurkaupunki, joka herkemmällä korvalla kuuntelisi sen asukkaita, yhteisöjä ja yrityksiä ja niiden tarpeita. Epäilen, että kävisi päinvastoin. Samalla katoaisi kaikki vertailtavuus, erilaiset toimintatavat ja terve kilpailu kuntien välillä.
Joku on esittänyt, että ensin pitää liittää seudun kunnat yhteen, ja sitten jakaa ne uudestaan pienempiin osiin. Esittäjän täytyy rakastaa kaaosteoriaa. Minusta tulee kehittää nykyistä toimintatapaa, ja laajalla tutkimushankkeella kartoittaa, miten koko Metropolialuetta pystytään kehittämään kilpailemaan työpaikoista muiden maailman metropolien kanssa koko Suomen eduksi. Silloin on tarkasteltava paljon PKS-aluetta laajempaa kokonaisuutta, ja siihen sopii verkostomainen yhteistyö.
Espoon pitää tietenkin tehdä omat suunnitelmansa osana Metropolialuetta siten, että tukevat koko Suomen etua.