Lisää isäjohtajia

15.3.2007 12:39 | In Blogi |

Kirsi Piha on ansiokkaasti nostanut esille äitijohtajia. On paikallaan jo tasa-arvon nimissä hieman miettiä isäjohtajuutta. Minä haluan koteihin myös isäjohtajia.

Kun poikani Teemu oli pieni, me jäimme kahteen pekkaan. Vaikka silloin kohtalo tuntui kovalta, nyt se tuntuu yhdeltä elämäni parhaista asioista – isän hommalta. Lapsesta vastuussa olevan isän hommalta.
Suosittelen kaikille äidille ja isille, että sopivat sellaisen lastenhoitojärjestelyn, missä myös mies on vuorollaan kokonaisvastuussa. Itselleni rooli lankeaa nykyäänkin automaattisesti, kun vaimo matkustaa työkseen.

Opin jo nuorena miehenä työnjohtajana voimajohtotyömailla, että jos menet neuvomaan ja kertomaan ammattimiehille, kuinka hommat pitäisi sinun mielestäsi tehdä, ammattimiehen rukkaset putoavat siihen paikkaan, ja vastaus kuuluu: ”Herra on hyvä ja tekee itse”. Kotona, kun paikalla ovat sekä äiti että isä, tuppaa käymään niin, että vastuu jää äidille. En tiedä miksi, mutta niin vain käy. Lisäksi usein on niin, että kaikessa mitä mies tekee, on jotain parantamisen varaa.

On isälle erinomainen tunne, kun hän huomaa, että hommahan hoituu - omalla tavalla.
Asiantuntijankin työssä työn itsenäisyys on parasta. Myös lapset nauttivat isäjohtajan persoonallisesta johtamisotteesta. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että isäjohtajan homma noudattelee aika paljon Tuntematonta sotilasta: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Voi olla, että kädet jäävät joskus pesemättä, mutta futismatsissa ei anneta periksi, ja ahvenet perataan itse. Unilauluksi sopii hyvin Ikuisen teekkarin balladi tai joku rauhallinen snapsilaulu, jonka sanat ovat iskostuneet mieleen.

Suosittelen isäjohtajuutta ja lapsi-isäpäiviä koko sydämestäni. Niistä nauttivat sekä lapset, isä, että äiti. Loppuun muutama keino ja kokemus isäjohtajan arjesta.

Yhteinen loma

Kun poikani Teemu oli pieni, niin sovimme käytännöstä, että minä olen pomo 50 viikkoa vuodesta. Mutta kahden viikon ajan, meidän yhteisen kesälomamatkan ajan, Teemu saa johtaa joukkoja. Autoon pakataan teltta, kaksi makuupussia ja onkea, vaatteet ja lompsa. Teemu saa valita matkareitin ja kohteet.

Ensimmäisellä kerralla odotin jännittyneenä autossa, mikä olisi ensimmäisen kohde. Teemu oli jo aikaisin keväällä tarhassa suunnitellut ja piirtänyt reitin. Jännitys tiivistyi – Visulahti! Ja auton keula kohti Visulahtea, sitten Särkänniemi, Nokia Eden, Puuhamaa, iso-mummola, ystävien saari Hangossa ja loppuun vielä Serena. Nokia Edenissä lupasin, että vesiliukumäestä mennään yhdessä tasan niin monta kertaa kun Teemua huvittaa, ja niin myös mentiin. Vahingoksi vain muutkin lapset kuulivat lupauksen ja käyttivät sitä kiristyskeinona vanhempiaan kohtaan, joten jouduin illalla tarjoamaan aika monelle isälle oluen. Ja vaikka satoi kaatamalla, telttamajoitus voitti aina hotellin, jota tietenkin yritin tarjota.

Pappa ei pelkää mitään

Vaimo on lennolla, ja Eemeli on taas leikkinyt kuulapelillä olohuoneessa. ”Eemeli, mehän ollaan sovittu, että kuulapeliä ei pelata olohuoneessa, kun kuulat jäävät aina pitkin poikin”, ärähdin Eemelille. Eemeli keräsi kuulat pois ja painui allapäin huoneeseensa. Mietin, että taisin ärähtää vähän liikaa. Menin sovittelemaan, ja sanoin, että anteeksi Eemeli ärähtämistäni, mutta kun pappaa pelottaa, että joku astuu kuulien päälle ja kaatuu. Ja Eemeli vastasi: ”Niin, niin pappa, mutta sinä olet sanonut, ettei sinua pelota mikään”.

Vääränväriset sukkahousut

Espoossa oli koolla Suomen kuuden suurimman kaupungin luottamusmiesjohto, ja minä isäntänä. Illalla oli pohdittu pitkään yhteistä tiedotetta, joka pitäisi julkaista aamulla kahdeksalta Innopolissa alkavassa seminaarissa. Mutta ennen sitä pitäisi saada yksi lapsi kouluun ja kaksi tarhaan. Pojista selviydyin hyvin, mutta Johannan kanssa syntyi vaikea tilanne. Kun kaikki oli melkein valmista ja haalarikin jo lähes päällä, Johanna havaitsi jotain dramaattista. Samalla soi puhelin: ”Moi, Marketta tässä, seminaari alkaa kohta, mitä laitetaan siihen tiedotteeseen”. Ja minä vastasin Johannan säestäessä ”äänekkäästi”: ”Laita siihen, että vääränväriset sukkahousut”. Kaupunginjohtaja Kokkonen vastasi myötätuntoisesti, että minäpäs soitan hetken päästä uudestaan. Ja nopeasti uudet sukkahousut kaapista, pukeminen, tarhaan, tiedote valmiiksi, ja seminaariin. Ei sen kummempaa.