Vastakkainasettelu ja yhteistyö

Vaalipaneeleissa ykkösaiheina ovat olleet vastakkainasettelu ja yhteistyö. Ja paljon retoriikkaa. On erikoista, että kun nimenomaan politiikassa ja työelämässä tarvittaisiin kunnollista dialogia, debatti jää aina kinastelun tasolle.

Olen itse käyttänyt johtamisessa professori Harisalon näkemystä siitä, kuinka jutustelusta edetään kinastelun kautta dialogiin. Yhtälailla olen hyödyntänyt tohtori Mantereen näkemyksiä siitä, että tavoitteet täytyy asettaa yhdessä.

Työelämässä on mielestäni selvää, että tuottavuus syntyy yhdessä tekemällä. Tuottavuus on oikeiden asioiden tekemistä oikein, ja sen perusta on osaaminen ja tekeminen. Ei tavoitteita voida tietoyhteiskunnassa asettaa suljetussa huoneessa tummapukuisten herrojen kesken, koska sitoutuminen ja halukkuus perustuvat siihen, että tavoitteet on asetettu yhdessä. Jo Neuvostoliiton romahtamisen pitäisi kertoa, että tietoyhteiskunnassa salailu ei kannata eikä onnistu. Tuottavuus on osaavien ihmisten yhdessä tekemistä. Menestyvissä yrityksissä ja julkisen sektorin työpaikoilla vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi.

Politiikassa jäädään yleensä kinasteluun. Meidän puolue on oikeassa, teidän väärässä. Samalla mentaliteetilla talvisota olisi hävitty satavarmasti. Olisi hyvä pitää mielessä, että koko meidän HYVINVOINTI perustuu sille, että pystymme yhteistyössä parantamaan meidän tuottavuutta.

On hyvä huomata, että tietoyhteiskunta ei ole nörttien laji, vaan se on ihmisten laji. Siinä korostuvat kyky kommunikoida ja tehdä yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Vastakkainasettelun sijasta tarvittaisiin aitoa yhteistyötä ja yhdessätekemistä.

Lisää isäjohtajia

Kirsi Piha on ansiokkaasti nostanut esille äitijohtajia. On paikallaan jo tasa-arvon nimissä hieman miettiä isäjohtajuutta. Minä haluan koteihin myös isäjohtajia.

Kun poikani Teemu oli pieni, me jäimme kahteen pekkaan. Vaikka silloin kohtalo tuntui kovalta, nyt se tuntuu yhdeltä elämäni parhaista asioista – isän hommalta. Lapsesta vastuussa olevan isän hommalta.
Suosittelen kaikille äidille ja isille, että sopivat sellaisen lastenhoitojärjestelyn, missä myös mies on vuorollaan kokonaisvastuussa. Itselleni rooli lankeaa nykyäänkin automaattisesti, kun vaimo matkustaa työkseen.

Opin jo nuorena miehenä työnjohtajana voimajohtotyömailla, että jos menet neuvomaan ja kertomaan ammattimiehille, kuinka hommat pitäisi sinun mielestäsi tehdä, ammattimiehen rukkaset putoavat siihen paikkaan, ja vastaus kuuluu: ”Herra on hyvä ja tekee itse”. Kotona, kun paikalla ovat sekä äiti että isä, tuppaa käymään niin, että vastuu jää äidille. En tiedä miksi, mutta niin vain käy. Lisäksi usein on niin, että kaikessa mitä mies tekee, on jotain parantamisen varaa.

On isälle erinomainen tunne, kun hän huomaa, että hommahan hoituu - omalla tavalla.
Asiantuntijankin työssä työn itsenäisyys on parasta. Myös lapset nauttivat isäjohtajan persoonallisesta johtamisotteesta. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että isäjohtajan homma noudattelee aika paljon Tuntematonta sotilasta: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Voi olla, että kädet jäävät joskus pesemättä, mutta futismatsissa ei anneta periksi, ja ahvenet perataan itse. Unilauluksi sopii hyvin Ikuisen teekkarin balladi tai joku rauhallinen snapsilaulu, jonka sanat ovat iskostuneet mieleen.

Suosittelen isäjohtajuutta ja lapsi-isäpäiviä koko sydämestäni. Niistä nauttivat sekä lapset, isä, että äiti. Loppuun muutama keino ja kokemus isäjohtajan arjesta.

Yhteinen loma

Kun poikani Teemu oli pieni, niin sovimme käytännöstä, että minä olen pomo 50 viikkoa vuodesta. Mutta kahden viikon ajan, meidän yhteisen kesälomamatkan ajan, Teemu saa johtaa joukkoja. Autoon pakataan teltta, kaksi makuupussia ja onkea, vaatteet ja lompsa. Teemu saa valita matkareitin ja kohteet.

Ensimmäisellä kerralla odotin jännittyneenä autossa, mikä olisi ensimmäisen kohde. Teemu oli jo aikaisin keväällä tarhassa suunnitellut ja piirtänyt reitin. Jännitys tiivistyi – Visulahti! Ja auton keula kohti Visulahtea, sitten Särkänniemi, Nokia Eden, Puuhamaa, iso-mummola, ystävien saari Hangossa ja loppuun vielä Serena. Nokia Edenissä lupasin, että vesiliukumäestä mennään yhdessä tasan niin monta kertaa kun Teemua huvittaa, ja niin myös mentiin. Vahingoksi vain muutkin lapset kuulivat lupauksen ja käyttivät sitä kiristyskeinona vanhempiaan kohtaan, joten jouduin illalla tarjoamaan aika monelle isälle oluen. Ja vaikka satoi kaatamalla, telttamajoitus voitti aina hotellin, jota tietenkin yritin tarjota.

Pappa ei pelkää mitään

Vaimo on lennolla, ja Eemeli on taas leikkinyt kuulapelillä olohuoneessa. ”Eemeli, mehän ollaan sovittu, että kuulapeliä ei pelata olohuoneessa, kun kuulat jäävät aina pitkin poikin”, ärähdin Eemelille. Eemeli keräsi kuulat pois ja painui allapäin huoneeseensa. Mietin, että taisin ärähtää vähän liikaa. Menin sovittelemaan, ja sanoin, että anteeksi Eemeli ärähtämistäni, mutta kun pappaa pelottaa, että joku astuu kuulien päälle ja kaatuu. Ja Eemeli vastasi: ”Niin, niin pappa, mutta sinä olet sanonut, ettei sinua pelota mikään”.

Vääränväriset sukkahousut

Espoossa oli koolla Suomen kuuden suurimman kaupungin luottamusmiesjohto, ja minä isäntänä. Illalla oli pohdittu pitkään yhteistä tiedotetta, joka pitäisi julkaista aamulla kahdeksalta Innopolissa alkavassa seminaarissa. Mutta ennen sitä pitäisi saada yksi lapsi kouluun ja kaksi tarhaan. Pojista selviydyin hyvin, mutta Johannan kanssa syntyi vaikea tilanne. Kun kaikki oli melkein valmista ja haalarikin jo lähes päällä, Johanna havaitsi jotain dramaattista. Samalla soi puhelin: ”Moi, Marketta tässä, seminaari alkaa kohta, mitä laitetaan siihen tiedotteeseen”. Ja minä vastasin Johannan säestäessä ”äänekkäästi”: ”Laita siihen, että vääränväriset sukkahousut”. Kaupunginjohtaja Kokkonen vastasi myötätuntoisesti, että minäpäs soitan hetken päästä uudestaan. Ja nopeasti uudet sukkahousut kaapista, pukeminen, tarhaan, tiedote valmiiksi, ja seminaariin. Ei sen kummempaa.

Tapion Honka 50-vuotta

Lauantaina juhlittiin Hongan 50-vuotista taivalta. Syytä onkin juhlia, sen verran merkityksellistä ja menestyksekästä työtä honkalaiset ovat tehneet. Vielä kerran onnittelut ja suuri kiitos Tapion Hongan perustajille ja aktiivisille toimijoille, jotka ovat luoneet seuran toimintaedellytykset. Niin ja kiitokset myös juhlista,

Tapiola Gardenissa oli hauskaa, ihan niin kuin ennenkin. Itselleni ilta oli täynnä tunnetta. Eikä pelkästään siksi, että lapset olivat mummilla ja vaarilla yökylässä, ja oltiin vaimon kanssa pitkästä aikaa kahdestaan liikkeellä.

Olen itse kotoisin Tapiolasta, sen kunniaksi toinen nimikin on Tapio, ja olen Hongan kasvatti. Lätkäura alkoi Tapiolan kentällä 60-luvulla, jalkapallo hieman myöhemmin Olarin Hongassa. Pikku pojan mieleen ovat unohtumattomasti painuneet Tapion Hongan koripallopallo-ottelut Tapiolan koulun jumppasalissa, jonne isän kanssa mentiin. Joskus näkyvyys oli haettava isän olkapäiltä, joskus puolapuilta. Tunnelmaa on vaikea laittaa paremmaksi. Ja Honka voitti.

Yhtä mieluisat muistot on omista lätkäpeleistä ja noususta nuorten mestaruussarjaan, mutta
varsinkin pukukopista. Pitäisiköhän soittaa Moilasen Heikille? Valmentajana sain valmentaa Jäähongan ”seiskanelosia” melkein kymmenen vuotta. Valmentajasta huolimatta viisi pelaajaa pääsi pelaamaan ja kokeilemaan liigassa. On ollut innostavaa saada seurata ”omien poikien” varttumista. Mielestäni junnuvalmentajan tärkein tehtävä on kaikin keinoin varjella lasten halua ja tahtoa. Valmentaja ei voi sytyttää innostuksen liekkiä, mutta voi sen sammuttaa.

Hongan toiminta kuvaa hyvin Espoota – Espoon paras voimavara ovat aktiiviset espoolaiset itse. Hongan 50-vuotinen toiminta on siitä hyvä ja elävä esimerkki. Ne asiat, joiden eteen on tehty paljon omaa työtä, tuntuvat arvokkailta. Kiitos vielä kerran aktiivisille honkalaisille arvokkaasta työstä, jolla on luotu toimintaedellytyksiä tuhansille lapsille.

Juhlan jälkeen koittaa aina arki, niin myös Hongan juhlien jälkeen. Onneksi vaari suostui vielä viemään Eemelin (7-vuotta, Honka Pantterit) aamun futistreeneihin Esport Areenaan.

Maailman paras teknillinen korkeakoulu

Palasin juuri Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan järjestämästä
vaalipaneelista. Ihan hauska ja hyvin järjestetty tilaisuus, ei mikään
turhan tärkeä. Paneeleista palatessa on aina hieman hajamielinen olo siitä,
kuinka pärjäsi. Paikkahan oli haasteellinen. Paneelin aluksi sai esitellä
itsensä, ja kertoa itsestään kaksi hyvää asiaa. Kun kerran oltiin
Helsingissä ja “kauppiksella”, niin kerroin omiksi hyviksi puolikseni sen,
että olen syntyperäinen espoolainen ja diplomi-insinööri.

Sekä Teknillisen korkeakoulun että Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan
paneeleissa on tullut esille huoli koulutuksen laadusta. Kansainvälinen taso
uhkaa karata. Opiskelijat ovat kyselleet mielipiteitä uudesta esityksestä,
missä Teknillisen korkeakoulun, Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen
korkeakoulun toiminta yhdistettäisiin saman säätiön alle. Tavoitteeksi
asetettaisiin tutkimuksen ja koulutuksen huippuyliopisto, joka
resursoitaisiin huomattavasti nykyistä paremmin. Minusta esitys on hyvä.
Merkille pantavaa on se, että esityksen ovat allekirjoittaneet kaikkien
kyseessä olevien yliopistojen rehtorit. Tästähän voi syntyä jotain.

Maailmalla muutkin maat ovat ottaneet osaamisen strategiakseen. Samalla kun
yliopistojen haasteet ovat kasvaneet ja rima noussut, Suomi on vastannut
haasteiden kasvuun lisäämällä määrää ja vähentämällä oppilaskohtaisia
resursseja. Silloin kun haasteet kasvavat, pitää panostaa tutkimuksen ja koulutuksen sisältöön ja laatuun, ei määrään. Tähän on saatava muutos.

Suomen kannattaa tietenkin asettaa tavoitteeksi maailman paras teknillinen
korkeakoulutus, tai mikä sen nimeksi uuden ehdotuksen mukaisessa mallissa
sitten tulisikaan. Jos siihen suuntaan päästään, on moni asia Suomessa
paljon paremmin, ja hyvinvointiyhteiskunta ja sen palvelut taas hetken aikaa
turvattu.

Asettamalleni tavoitteelle on hieman hymyilty. On erikoista, että Suomessa
on hyväksyttävää tavoitella maailman huippua vaikkapa curlingissa, mutta
asiassa, joka olisi kansankunnan tulevaisuuden ja menestyksen kannalta
keskeistä, siihen suhtaudutaan olan kohautuksella. Tähänkin on saatava
muutos.